Uusi alku

On vihdoin aika kirjoittaa yli 2800 merkinnästä viimeinen ja sanoa tälle blogille hyvästi. Rehellisesti puhuen tämä on minulle todella kova paikka; jatkaisin bloggausta mielelläni, enkä koskaan varsinaisesti kyllästynyt siihen. Silti on liian monta muutakin asiaa, jotka pitää ehtiä tekemään, eikä mikään voi jatkua ikuisesti. Lisäksi minua kiinnostaa valtavasti, miten flodekulttuuri jatkaa elämäänsä tästä eteenpäin. Uskon, ettei se kuole, eikä välttämättä edes merkittävästi heikkene.

Turha enää flodeta -anojen kannattaa miettiä asiaa seuraavalta kannalta: Jos kaikki historiaa talteen kirjaavat päättäisivät äkkiä lopettaa työnsä, olisiko turha elää? Ehkä elämälle on muitakin syitä kuin yrittää päästä historiankirjoihin, ja todennäköisesti monella minkään kronikan lehdille pääsy ei ole lainkaan tavoitteena. Samaan tapaan on tärkeä miettiä, mitä järkeä on floodata pelkän blogiin pääsyn takia tai edes osittain sen takia.

Flodekulttuuri on nyt tosipaikan edessä: sen tulee näyttää, ettei tämän blogin loppuminen merkitse sille mitään muuta kuin uuden, entistä paremman aikakauden alkamista. Loppujen lopuksi yksi tämän blogin tavoitteista on näet ollut, että flodekulttuuri eläisi vahvana sen olemassaolon jälkeenkin!

En ala tässä luetella pitkää listaa anoja ja nimihomoja, vaan kiitän kaikkia flodekulttuurin ystäviä ja vihaajia kuluneista vuosista. Jokainen ano, jonka kanssa olen saanut keskustella flodesta tai muusta, ansaitsee kiitokseni. Erityiskiitokset suuntaan flodelabran mainiolle porukalle, trek13:lle sekä tietysti Siljalle.

IRC:stä en ole lähdössä mihinkään, joten tapaamme uusien projektien parissa, varmasti vielä tänä vuonna!


PS. Kiitoksia nimeltämainitsemattomalle floderille kuvan muokkauksesta!

Ei mitään järkee flodee

Lisää yhteisflodea

Kovas flodes

Operaatio Patsulin jälkeistä flodea.

Operaatio Patsuli

Maaliskuun puolessavälissä eräässä flodereiden synkässä luolassa sai eräs flodemestari idean:

<@xxx> pitää varmaan yrittää jaksaa flodeta se isoin patsuli ikinä sitten ennen kuin blogi loppuu
<@xxx> maaliskuun viimeisenä päivänä

Tuumasta toimeen. Asiaan saatiin flodemyönteisen moden suostumus ja maaliskuun viimeisenä päivänä alkoi floderi ankarasti työstää flodeaan ja koodata bottiaan. Aivan alkuperäistä "isoa Patsulia" ei nähty, mutta yhtä eeppistä tavaraa silti.

Tästä se lähti, ja katkojat katkovat.

Nyt vain yksi katko.

Korjaamani teos.

Toinen eeppinen teos.

Ja vielä kolmas!

Kiitän mitä lämpimimmin tästä upeasta taideflodekimarasta ja kunnianosoituksesta blogille ja koko flodekulttuurille. Teokset olivat luonnollisestikin ensiluokkaisen eeppisiä, ja niiden lisäksi tässä operaatiossa oli monia ainutlaatuisen hauskoja ja huvittavia piirteitä, kuten hieno floodaajan ja moden yhteistyö, mainio tunnelma flodelabrassa operaation aikana sekä anojen peppukipeys tempauksen johdosta.

Kiitokset erityisesti floodaajalle floden suunnittelusta ja upeasta toteutuksesta. Samoin kiitokset modelle operaation sallimisesta ja valveilla pysyttelystä kahvin avulla. Kiitokset myös muulle flodelabran väelle yleisesti; tästä on hyvä jatkaa tulevaisuuden proggiksiin, niitä tullaan blogin lopettamisesta huolimatta varmasti näkemään.

Täyskokoiset kuvat ovat imgurissa.

Tapan kaikki

Rage

Vihaa julkistettuani miittiraportin.

Ylläpidon toimesta

Face off

Palkkipisteitä

Viimeiset sekoboltsit

Flodeen aamukuuteen

Anomiitti - erikoistoimittajamme raportti

Kello 19:01 junani saapui Helsingin päärautatieasemalle, josta lähdin kävelemään kohti miittipaikkaa, Om'pua. Löysin paikalle nopeasti, mutta epäröin hetken ovella. Uskaltauduin kuitenkin mennä sisälle. Luin puhelimellani IRCiä, ja sain koordinaatit anoryhmän löytämiseksi. Television alapuolelta löytyikin anomainen joukkio ihmisiä. Hain tiskiltä juotavaa, ja liityin mukaan.

Paikalla oli neljä anoa, kolme poikaa ja yksi tyttö. Tyttö oli saapunut paikalle poikaystävänsä kanssa. Heidän seurassaan oli myös toinen poika, eli nämä kolme tunsivat toisensa jo entuudestaan.

Mainitessani Anagin, vain 3/4 tunnisti kenestä oli kyse. Mutta selväähän se on, ettei aidot anot miitteihin tule, vain uushomot ja normihomot. Seuraavaksi paikalle tuli kuitenkin kolme henkeä lisää, Anag ja hänen ystävänsä, sekä uusi ano. Paikalla oli nyt kahdeksan ihmistä.

Ilta jatkui juomisen merkeissä. Noin kello 21 järjestin kilpailun, jonka palkintona oli kaksi Trekin apurahaa, kumpikin 20 euroa. Kisassa täytyi vastata kysymykseen "mitä tekisit kahdellakymmenellä eurolla?". Ensimmäinen voittaja kertoi seuraavaa: "Rahat menisivät alkoholia juomattoman tyttöystävän kokiksiin, bussimatkaan, sekä kissalle uuden ruuan ostoon. Nykyinen ruoka sai kissan haisemaan paskalta". Toinen voittaja kertoi käyttävänsä rahat Steamiin. (Tästä voidaan päätellä muiden vastausten taso).

Juominen jatkui ja tunnelma oli katossa. Anag oli elementissään laulaen omakeksimiä laulujaan anonyymiydestä ja viihdyttäen kanssa miittaajia takapuolellaan, joka vilkkui housujen laskiessa samaa tahtia kun humala nousi. Hän myös "pahoinpiteli" anon, kuten kuvasta näkyy. Aikaisessa vaiheessa iltaa Anagin ystävä (joka ei ollut ano) lähti, ja jäljelle jäi 7 henkeä.

Loppuilta sujui hyvin. Juttu lensi, eikä ilmassa ollut anoille ominaista vihaa tai autismia. Haleja vaihdettiin paljon, tai ainakin itse jouduin monen halin uhriksi. Noin kello 23 jouduimme luopumaan kolmen anon seurasta, ja jäljelle jäi vain neljä. Myös minäkin poistuin 23:30, hyvästellen rakkaat anoydeni.

Ilta ei kuitenkaan päättynyt kaikkien kannalta onnellisesti. Sain myöhemmin kuulla Anagin liukastuneen ulkona, ja joutuneen sairaalaan leikattavaksi. Toivonkin sydämellisesti Anagille pikaista paranemista.

Kaikenkaikkiaan anomiitistä jäi suht hyvä mieli. Osallistujia oli yllättävän paljon, nimihomoja kaksi kappaletta, sekä alkoholistinibuja sopiva määrä.

Kiitän kaikkia osallistujia onnistuneesta miitistä!

Isot kiitokset Siljalle miittikuvista ja -raportista! <3