Heinäkuu oli monella tapaa hieno flodekuukausi. Nähtiin monenlaisia flodetyyppejä, eikä taiteellisuutta ja navakkuutta flodesta puuttunut. Floden määrässä tehtiin ainakin jonkinlainen ennätys. Hienoa työtä.
Tästä huolimatta flodekulttuurin rintamaa vaivaa tietynlainen kausittaisuus. Ehkäpä floden yliannostuksen takia on nyt päädytty kärsimään flode burnoutista, kun kunnollista flodea ei tässä kuussa näytä syntyvän kuin hyvin harvakseltaan. Flodeejat lepäävät laakereillaan, ja flodekriitikot itkevät, kun !kuviksella ei enää nähdä muuta kuin paskaa jonneflodea.
Ehkä lepo kuitenkin on tarpeen, jotta voimme taas syksyllä aloittaa tyhjältä pöydältä. Odotan innolla, millaisia flodeja koulujen alkaminen ja syksyn harmaus !kuvalaudalle tuovat. Vapaa-aikaa saattaa koulujen alkaessa olla vähemmän, mutta toisaalta koulupäivän stressi purkautuu usein kotona floden muodossa. Tämän vuoksi syksy on yleensä ollut antoisaa flodeaikaa.
Ei sovi unohtaa yksin komerossaan lojuvia anoja, joiden päiväjärjestykseen ei koulujen alku vaikuta. Uskon näidenkin yksilöiden jossakin määrin aktivoituvan syksyn ja talven aikaan. Syksyn harmaus ja talven synkkyys ovat ainakin meille trekeille asioita, jotka sopivat mainiosti yhteen floden kanssa. Pimeinä aikoina tarvitaan !kuvalaudan hohdetta ja flodekulttuurin välkettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti