keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Flodekulttuurin jalokivi


ASCII-taide on ollut mustien palkkien ja reverseboldin ohella aina jonkinlainen trekkien lempilapsi flodelajien joukossa. Tässä kirjoitelmassa kerron miksi ASCII on siisti juttu mutta miksen minä silti ole Teemu Manninen.

Jos joku pitää yhdestä flodelajista mutta häiriintyy muista, on tämä hyväksyttävä flodelaji käytännössä aina ASCII. Tähän on tietenkin hyvä syy: ASCII-flode ei tietyssä mielessä ole flodea lainkaan, sillä se eroaa muusta tulvinnasta radikaalisti.

Yleisesti ottaen floden määritelmään kuuluu edes jonkinlainen toisto. ASCII-floodiin tätä ei merkittävästi sisälly, vaikka perättäiset rivit saattavatkin toisinaan olla samanlaisia. Floden ASCIIsta tekee mahdollinen nopea pasteaminen sekä teoksen selkeä yhtenäisyys, mutta vihattu toisto puuttuu. Tämä miellyttää monia.

Vielä enemmän silmää miellyttää luonnollisesti kokonaisuus itse. Helposti hahmotettava merkkitaideteos on mutkatonta taidetta. Samaa sanomaa toistelevia rivejä ei moni miellä taiteeksi, eivätkä kaikki pidä palkkejakaan minkään sortin taiteena. Harva kuitenkaan väittäisi, ettei ASCII-kuva ole taideteos ollenkaan.

ASCII-taide on usein oivaltavaa ja asialleen omistautunutta. Erityisesti !avaruuskulttuurin taiteeseen kuuluu olennaisena osana juuri !ak:n aihepiirille omistautuminen ja selkeä vaivannäkö teosten tekemisessä. Usein ASCII-kuvissa on kauniin taiteen lisäksi paljon ajateltavaa ja hauskoja sana- ja ajatusleikkejä. Toki tämä pätee moneen muuhunkin floden lajiin, mutta ASCII antaa kuitenkin filosofoinnille uuden ulottuvuuden yhdistämällä tekstin ja kuvat.

ASCII-flodeen yhdistyy erityisesti !avaruuskulttuurilla myös herrasmiesmäinen käytös. Flodet pastetaan kanavalle hiljaisina aikoina eikä niillä häiritä keskustelua. Tämä on omiaan entisestään kasvattamaan floden suosiota, kukapa vihaisi pientä taideteosta hiljaisuuden keskellä (vastaus: kiukkuinen flodenkatkoja)?

Joitakin ASCII-teoksia hiotaan pitkä aika, eikä niiden pasteaminen kanavallekaan ole aina täysin mutkaton tehtävä. Itse kuitenkin ihailen näitäkin seikkoja enemmän sitä hahmotuskykyä, minkä ASCIIn tekeminen vaatii. Ellei teosta nimittäin generoida tai oteta valmiina netistä ja sitten hieman muokata, joutuu sen kokoamaan merkki merkiltä itse.

Prosessi muistuttaa palapelin tai mosaiikkityön kokoamista. Pitää tuntea suuri määrä paloja ja hahmottaa jatkuvasti kokonaisuutta. Generaattorille tämä on helppo tehtävä, mutta taiteilijalta se vaatii edes jonkinlaisia erikoiskykyjä.

Koska minulla itselläni ei tällaista kykyä ole tai en sitä vielä ole tosissani kokeillut, jään vain ihailemaan ASCII-taideteosten hienoutta. ASCII on vahva ja hyvinvoiva floden muoto, joka tuskin koskaan tulee kuolemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti