torstai 15. syyskuuta 2011

Moderoinnin ongelma


Laittaako +m päälle vai ei, siinä vasta pulma. Tämä moderointifilosofinen kysymys on monitahoisempi kuin heti osaisi kuvitellakaan, ellei sitten satu olemaan natsimode, joka vallastaan huumaantuneena tai silkasta vittuilunhalusta laittaa +m:n päälle juuri silloin kuin haluaa.

Viime aikoina paska on saanut virrata !kuvalaudalla jossakin määrin vapaammin kuin Wobotin alkuaikoina. Onko alun janitorointi-innostus häipynyt, ovatko janitorit heittäneet uuden kivan lelun nurkkaan? Vai onko autistijanitoreja karsittu?

Tosin kaikkein autistisen tapaus oli ilmiselvästi peppukipeä mode. Nämä butthurt-modet ovatkin viime aikoina astuneet hetkittäin janitoreja merkittävämpään rooliin. Pitää näyttää olevansa janitorien yläpuolella, ja mikäpä olisi parempi keino tähän kuin mielivaltaiset +b:t ja yleinen perseily.

Ajatussuunta, jonka mukaan kakkafloodaajalle pitää hiukan näyttää, alkaa siinä mielessä olla aikansa elänyt, että yleensä flode vain jatkuu tauon jälkeen entistä rankempana. Tietenkin jos 5 minuutin suvantovaihe miellyttää, niin mikäs siinä. Antaahan se keskustelijoille 5 minuuttia lisäaikaa. Ongelma vain on siinä, ettei janin toria voi sanoa kovinkaan aktiiviseksi. Usein +m:n aikana jauhetaan flodeen ja janitorointiin liittyvää metapaskaa tai viritellään teennäistä smalltalkia. Toki oikeata keskusteluakin toisinaan viriää.

Antaako siis autistin raivota ylitsevuotava vihansa loppuun asti? Tietysti paskafloodaajia on erilaisia. Joku voi ehkä saada vihansa laantumaan, mutta todelliselle autistille 5 minuuttia on sama kuin silmänräpäys normaali-ihmiselle. Sillä ei ole mitään vaikutusta, tai sillä on jopa lepotauon kaltainen ja innostava vaikutus. Pitempi +m voisi olla paikallaan, mutta auttaako sekään lopulta, ellei se ole hyvin pitkä? Ja jos se taas on seitsemän tunnin mittainen, ragea seuraa aivan varmasti. Tästäkään huolimatta ajatus täydellisestä laissez-faire -käytännön noudattamisestakaan ei ole kovin houkutteleva.

Me voimme tehdä yleistyksiä, mutta totuus on, ettemme tunne floodaajia, tavallisia anoja, emmekä janitoreja niin hyvin, että voisimme aina tehdä hyviä päätöksiä. Floodaajat ovat yksilöitä. Anonymiteetin verhon takana tapahtuu arvaamattomia asioita, kun laumatajun yllätykselliset osaset käyttäytyvät ennalta-arvaamattomilla tavoilla. Juuri tämä tekee !kuvalaudasta mielenkiintoisen ja jokseenkin alati muuttuvan. Muutokset aiheuttavat aaltoilua myös moderoinnissa.

Mutta tästä pienissä sykleissä tapahtuvasta muutoksesta huolimatta kaikki pysyy kuitenkin pääpiirteittäin turvallisen samanlaisena vuodesta toiseen. Ainakin rage säilyy, ja syöpä on taatusti pysyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti