Siitä onkin jo selvästi yli kymmenen vuotta, kun minä pienenä tahmanäppisenä korianterina kuuntelin modeemin sulosäveliä ja odottelin malttamattomana floodaamaan pääsyä. Kylläpä aika on kulunut nopeasti. Nettiin yhdistämistä saattoi modeemin failaillessa joutua kokeilemaan useampaan otteeseen (niin kuin nykyäänkin kirottujen mokkuloiden kanssa) ja floodaaminen oli minuuttimaksullista puuhaa. Mutta se ei minua pysäyttänyt, kun suuntasin iloisesti iNET Keskuskadulle (jonnet ei muista) ja sen chat-palveluun, joka taisi olla meikäläisen ensimmäinen flodeareena.
Kyseisessä chatissa oli muistaakseni valkoista tekstiä sinisellä pohjalla, ja fontti ei harmikseni ollut tasalevyinen. Floodaajana valitsin tietenkin paljon tilaa vievän merkin, jota sitten pastesin koko viestini täyteen. Sitten alkoi rankka saman viestin toistaminen, olisikohan toiminut jo tuolloin ihan ylänuoli-enter -periaatteella. Tuon ajan chateissa ei yleensä ollut minkäänlaista excess flood -rajaa, eikä iNETin chatissa muistaakseni ainakaan aluksi ollut edes ignore-toimintoa tai varsinaisia valvojia, joten se oli tietynlainen floodaajan paratiisi.
Löysin pian tieni myös legendaariseen Kiss FM:n chattiin. Sieltähän monet minunikäiseni pikkujonnet löysivät tyttöystävänkin, mutta sosiaalisesti kyvyttömänä burgerina minulla oli vain floodaaminen mielessä. Tässä chatissa oli kyllä sheriffejä, jotka minua ahkerasti potkivatkin, mutta uudelleen nettiin yhdistäminen ja chat-huoneiden vaihtelu olivat helppoja temppuja, joilla floodaamista saattoi aina jatkaa. Huonona puolena tässä chatissa oli kuitenkin huoneiden rajoitettu käyttäjämäärä ja muutenkin varsin kömpelö tekninen toteutus.
Otin flodekohteekseni pian myös erään kansainvälisen chatin, jossa saatoin floodata suuremmalle yleisölle. Jätetään tässä paikan nimi mainitsematta, mutta olin siellä aikanaan aika tunnettukin kiusankappale. Potkimiset ja IP-bännit eivät tässäkään flodekohteessa minua pysäyttäneet, vaan pikkutrekkis aiheutti kovat päänsäryt chattaajille ja operaattoreille. Myöhemmässä vaiheessa chattiin toteutettiin muistaakseni jonkilainen excess flood -raja, jolloin siirryin käyttämään useamman clientin (useamman selainikkunan) tekniikkaa.
Kaikissa näissä kohteissa floodasin käsin. Aluksi en tosin edes osannut koodata botteja, ja myöhemminkin pidin aina manuaalisen floden huumaa parempana kuin automatisoitua häiriköintiä. Käsin floodatessa kokee olevansa tilanteen herra ja voi myös reagoida nopeasti mahdollisiin muutoksiin, kuten operaattoreiden toimiin.
Toki tein silti bottikokeiluitakin. Eräs botti, jonka koodasin itse ja jota toisinaan hyödynsin myöhemmin IRCissäkin, oli varsin yleiskäyttöinen tapaus. Se nimittäin lähetti ulkoisesti Ctrl-V ja Enter -komboa mille tahansa ohjelmalle, joka oli aktivoitu. Näin ollen sillä saattoi floodata niin selainympäristössä kuin vaikkapa messengerissä ja IRCissäkin. Mesessä floodaamiseni jäivät toki aina vähäisiksi, yhdelle tai muutamalle henkilölle floodaaminen ei ollut järkevää muuta kuin kehnona läppänä.
En valitettavasti muista lainkaan, miten alun perin päädyin IRCiin, mutta edellisten seikkailuitteni perusteella ei liene yllättävää, että päädyin häiriköimään sielläkin. Painotetaan tässä termiä häiriköinti, sillä minulla ei tosiaankaan vielä tuossa vaiheessa ollut minkäänlaista ajatusta flodesta taiteena. Flodeni oli tuolloin puhdasta pienen pojan voimatonta vihaa ja halua piruilla muille netinkäyttäjille.
IRC oli ensimmäinen alusta, jolle tein ihan "oikeita", sokettiyhteyksillä toimivia botteja. En koskaan opetellut mIRC-skriptauksen saloja, vaan perehdyin heti aitojen bottien tekemiseen. IRC ei ollut mikä tahansa chat, jonka toiminnan voi opetella hetkessä, eikä siis ollut ihme, että se lopulta oli myös se paikka, jonka koin tarjoavan todellista haastetta. Erityisesti eri IRC-verkkojen erot ja ylipäätään IRCin kompleksisuuden floodaajalle tarjoama haaste kiehtoivat minua alusta asti. Täällä saattoi todella pelata haastavaa peliä pelkän suoraviivaisen häiriköinnin sijasta, ja vastustajia kyllä riitti.
Teknisen haasteen lisäksi IRC tarjosi äärimmäisen mielenkiintoisen sosiaalisen aspektin. Aloin hiljalleen ymmärtää, ettei häiriköinnin tarvinut olla vain ylänuoli-enteriä tai botteja. Se saattoi parhaimmillaan olla myös IRCin ja ihmisten sosiaalisten kuvioiden sekoittamista, heidän osaamattomuutensa hyväksikäyttöä ja kanavien valtausta. Kanavanvaltaukset joko ihmisten tyhmyyttä tai bottien heikkoutta hyväksikäyttäen tarjosivat rajatonta hupia trekkis-hermanni-korianterille. Yleensä haluamaansa henkilöä pystyi nimittäin onnistuneesti esittämään vain vaihtamalla nickinsä sopivasti juuri quitanneen uhrin nickiksi ja saapumalla kanavalle, josta tämä juuri oli lähtenyt.
IRC oli suuri pelikenttä, ja siellä minunlaiseni häirikkökin loi väistämättä jonkintasoisia siteitä muihin irkkaajiin - olkoonkin, että useimmat niistä olivat vihamielisiä. Tulin pian tietoiseksi siitäkin, että oli olemassa minuakin kovempia flodereita, joita myös trekeiksi kutsuttiin. Ja niin alkoi trekkien saaga, joka näissä flodeblogeissa onkin jo katettu melko monipuolisesti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti