En ole karski katujen kasvatti, vaan melko tiiviisti komerossa kasvanut vässykkä, joten en tiedä graffiteista paljoakaan. Kuitenkin minun kaltaiseni asiaatuntematon ja katuja vain kauppareissuilla tallaava erakkokin ymmärtää, että graffiteilla ja flodella on loppujen lopuksi hyvin paljon yhteistä.
Flode on selkeästi osa virtuaalimaailman katukulttuuria, urbaania taidetta. Kiellettyä ja paheksuttua, silti myös taiteellista ja ihailtua. Hikkyt, jotka eivät ehkä uneksisikaan uskaltavansa maalata graffiteja, voivat olla virtuaalimaailmassa hurjia ja paheksuttuja floodaajia. Toisaalta flode artist voisi hyvin olla reaalimaailmankin graffititaiteilija, miksipä ei. Vanha trekit hallitsee -kuvakin kuvaa omalla tavallaan hauskasti floden ja graffitien yhteyttä.
Asenteet sekä flodea että graffiteja kohtaan vaihtelevat vahvasti. Jotkut pitävät kaikkia graffiteja töhryinä, jotka on ehdottomasti kitkettävä katukuvasta. Samoin esimerkiksi joidenkin janitorien mielestä kaikki flode on paskaa. Joku taas hyväksyy kaiken floden nauttien jopa paskaflodesta, ja kaikista graffiteistakin nauttivia on varmasti. Kuitenkin useimmat sijoittuvat kannassaan johonkin näiden ääripäiden välimaastoon.
Päästään paskafloden ja hyvän floden käsitteisiin, ja vastaavasti hyvän ja huonon graffitin käsitteisiin. Kaunis ASCII-teos on hyvää flodea miltei kaikkien mielestä, ja monet nauttivat myös muraaleista tai piisseistä, jotka ovat esteettisempiä ja enemmän aikaa ja vaivaa vaativia graffititaiteen muotoja. Itse en nauti hutaistusta paskaflodesta, eivätkä myöskään tagit ja throw-upit ole graffitien maailmassa mieleeni. Toki tageilla varmasti on oma vahva merkityksensä (selkeämpi tarkoitus kuin paskaflodella), mutta ne miellyttävät kuitenkin hyvin pientä osaa yleisöstään.
!kuvalauta on eräänlainen virtuaalinen vessan seinä, ja toisaalta graffitien esiintymisympäristöä voi pitää anonyymin itseilmaisun ja keskustelunkin keskuksena. Flode on usein johonkin asiaan kantaaottavaa, niin myös osa graffiteista. Molemmilla voidaan hakea muutosta yhteiskunnan epäkohtiin. Eräässä hiljattain katsomassani Youtube-videossa Anonymous kehottaa graffititaiteilijoita levittämään aktiivisesti "Suunnitelman" sanomaa taideteoksissaan.
Päättäjät ovat harvoin myötämielisiä graffiteille, mutta joitakin poikkeuksiakin on. Lievempänä kielletyn taiteen muotona flode on saanut osittain myös !kuvalaudan modejen kannatuksen, mutta kaikki eivät siitä suinkaan nauti. Onhan graffititaiteilijoille kyllä rakennettu joihinkin kaupunkeihin seiniä, joihin teoksiaan saa maalata vapaasti. Samoin minä tein anoille kanavan, jossa voi floodata mielin määrin. Voidaan kuitenkin sanoa, että osa graffitien teon viehätyksestä saattaa piillä jännityksessä, kiinnijäämisen riskissä. Osalle floodaajista haarukka saattaa tarjota samankaltaista pientä jännitystä. Kielletty hedelmä on omalla tavallaan herkullinen.
Helsingin kaupunki yritti taannoin karsia kaikki graffitit katumaisemasta, mistä seurauksena olikin jossakin määrin puhtaampi kaupunki. Kuitenkin myös nopeasti hutaistujen sotkujen määrä aikaa ja panostusta vaativiin teoksiin nähden kasvoi selvästi. Saman ilmiön voi usein havaita, kun flodea lähdetään oikein urakalla kitkemään. Vihaisen paskafloden määrä kasvaa, todelliset artistit taas luovuttavat suosiolla.
Tietysti graffitit ovat flodea pysyvämpiä teoksia ja tietyllä tavalla vielä flodeakin suurempaa pakotusta. Niitä varten kun ei ainakaan toistaiseksi ole suodatinta, eikä niitä pyyhitä näkökentästä pelkällä /clear-komennolla. Graffitien poisto aiheuttaa vuosittain valtavat kustannukset, floden eliminointi vie korkeintaan muutamalta janitorilta hiukan aikaa ja hermoja. Toisaalta flode tunkee koteihimme asti, graffitit yleensä eivät. Sekä flodea että graffiteja jotkut sekopäät myös ikuistavat nettiin omiin blogeihinsa.
Toistuvuus on floden pääteema, ei tosin kaikissa teoksissa. Graffiteissa toistuvuutta esiintyy erityisesti tageissa, kun taiteilija jättää itsestään merkin useisiin paikkoihin. Flodessa toistolla on ennemminkin ajallinen ulottuvuus, mutta idea on silti yleensä sama: tulla huomatuksi. Graffitien maailmassa toistoa helpotetaan sapluunoilla ja stickereillä, eli tarroilla, joihin tagi on valmiiksi kirjoitettu. Tämä vastaa flodemaailman copypastea, joka auttaa flodemeemien jatkuvassa viljelyssä.
Kun tulva on tulvittu, sitä ei enää voi pilata. Toisaalta se katoaa nopeasti. Graffiti taas joutuu maksamaan säilyvyydestään sen hinnan, että muut taiteilijat voivat myöhemmin sotkea teoksen omilla sutuillaan. Sekä flodet että graffitit on hyvä tehdä nopeasti - silloin kun kukaan ei huomaa tai pääse väliin. Hidas manuaalinen flode tosin on oma lukunsa; miltähän graffititaitelijoista vaikuttaisi verkkainen, nautiskeleva graffitien maalaaminen kiinnijoutumisen uhasta piittaamatta?
Graffititaiteilija Tero Karvinen on jo valittu Pirkanmaan läänintaiteilijaksi, flodeartisteille vastaava valinta taitaa vielä olla kaukaista tulevaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti