Torin ympäri polki trek-polkupyörillä kiukkuisia autistijonneja, jotka huutelivat törkeyksiä toria luutiville järjestysmiehille, joista osa oli ihan yhtä suuria persepurilaisia kuin tsygäjonnetkin. Jonnet halusivat torille, mutta eivät tahtoneet näyttää järkkäreille henkkareitaan, jotka torille pääsyyn olisi vaadittu, sillä he pelkäsivät, että heidän nimiään alettaisiin huudella kaikille torilla oleville. Persburgerluutijat taas estivät valtansa huumassa välillä jopa pyöräilyn torin ympäri, ihan siksi että oli niin hienoa vähän näyttää pikku janipettereille. Koriantereiden kaikotessa loppui aina huutelukin, ja samassa alkoi luutaniekkojen vaivautuneen teennäinen smalltalk tai täydellinen hiljaisuus.
"Oikeudet pois noilta paskoilta järkkäreiltä", huutelivat purilaisjonnet raivoissaan palattuaan jälleen takaisin. "Me eletään teidän vihasta", vastasivat autistijärjestysmiehet, "me tukitaan teidän turvat ja puhkotaan teidän pyöristä kumit."
Näin kulkivat pyörät samaa kehää aamusta iltaan, ja luudat lakaisivat samaan tahtiin päivästä toiseen. Kaikki tämä oli hyödytöntä, mutta silti niin pirun mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti